Ensimmäinen neuvolakäynti (6+4)

Tähän mennessä tapahtunutta: Viimeiset kuukautiset alkoivat 3.4. Vapun jälkeen uskalsin jo mietiskellä että onkohan nyt tärpännyt, kun kuukautiset olivat jo muutaman päivän myöhässä. Sitten maanantaina ja tiistaina oli erikoisia tuntemuksia eikä kuukautisia kuulunut, joten ajatus vain vahvistui. Raskaustestin teimme sitten arkisesti, normaalin työpäivän jälkeen tiistaina 6.5. kotona vessassa. Ja hetihän siihen napsahti kaksi viivaa, mikä järkytys… Itkuhan siinä tirahti, ja istuimme aikamme sohvalla asiaa ihmettelemässä. Ja piti tietysti valokuvata testitulos. Mutta sitten kun ensijärkytyksestä toivuin niin soitin parhaalle ystävälleni, joka kanssa meinasi pari kyyneltä vieräyttää. Ihmeteltiin sitten tyttöjen kesken vielä asiaa pitkät tovit puhelimessa, ja mies kävi siinä vieressä pullistelemassa ja kehumassa hyvää mieskuntoaan...

(Myönnettäköön että tarkastimme tuloksen seuraavana aamuna erimerkkisellä testillä, mutta sitten jo totesimme että kai se on sitten totta.)


Viikon päivät positiivista tulosta ihmeteltyämme soitin neuvolaan ja varasin ajan ensimmäiselle käynnille. Lisäksi varasimme yksityiselle lääkärille ajan varhaisraskauden ultraan, koska haluamme mahdollisimman aikaisessa vaiheessa varmistaa että jotain tosiaan on meneillään ja oikeassa paikassa. Viimesyksyisen keskenmenon jälkeen emme halua elätellä mahdollisia tyhjiä toiveita yhtään sen kauempaa kuin on pakko.

Äitienpäivänä kerroimme uutisen myös äideillemme. Minun äitini tuli meille äitienpäivälounaalle, ja hänelle asia runoiltiin äitienpäiväkorttiin. Miehen äiti on toisella puolella maailmaa, joten hänelle asia kerrottiin puhelimessa. Kummatkin äidit olivat luonnollisesti iloisia! Oli kiva antaa tällainen uutinen lahjaksi!

Ja tänään siis oli ensimmäinen neuvolakäynti. Menin sinne yksin, koska tyhmyyksissäni varasin sellaisen ajan joka ei miehelle käynyt. No onneksi kuitenkaan mitään kauhean erityistä ei neuvolassa tapahtunut, joten pystyin hyvin briiffaamaan asiat miehelle.

Neuvolassa tapasin ensin jonkun opiskelijan, joka kyseli taustatiedot, täytteli äitiyskorttia, antoi kasan esitteitä luettavaksi, punnitsi, otti verikokeita, ja mittasi verenpaineen ja hemoglobiinin. Verenpaine ja hemoglobiini olivat ok, eikä alkupainokaan ihan niissä suurimmissa lukemissani. Opiskelijatytön kanssa tehtiin myös alkoholi- ja huumekysely. Kieltämättä on tullut tissuteltua aika lailla ennen raskaaksi tuloa, mutta testin mukaan en kuitenkaan ole mikään ongelmakäyttäjä ;-) . Eli lähtötilanne on kaikin puolin ihan ok, mikä helpotus!

Sitten tapasin sen varsinaisen neuvolatädin, joka oli tosi mukava. Tosin jo puhelinkeskustelun perusteella olin saanutkin sen kuvan että kivasta ihmisestä on kyse. Hänen kanssaan sitten vielä kerrattiin asiat, sain lisää lukemista ja varattiin seuraava tapaamisaika. Kerroin että olemme menossa alkuraskauden ultraan tarkastamaan tilanteen. Sain myös ohjeet sikiöseulonnoista, joihin sanoin meidän osallistuvan. Sikiöseulonnan yhtenä osana on ultraäänitutkimus, ja koska meillä on nyt alkuraskauden ultra yksityisellä ja sitten niskapoimu-ultrakin tulossa, niin katsottiin että ei ole tarvetta mennä kaupungin tarjoamaan ultraan tässä vaiheessa ollenkaan.

Eli nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan ensimmäistä ultraa, eipä tässä oikein muuta voi tässä vaiheessa asian eteen tehdä!