Syksyisiä tunnelmia (23+3)

Edellisestä blogituskerrasta onkin jo vierähtänyt kuukauden päivät, huh-huh. Kaikki on kuitenkin sujunut mallikkaasti. Edellinen neuvolakäynti oli 1.9.2008. Siellä tutustuimme uuteen neuvolatätiimme (tai pitäisikö sanoa neuvolatyttöön). Ihan kiva tyyppi, mutta olisin kyllä suoraan sanottuna mieluummin pitänyt sen vanhemman ja kokeneen tädin.

Neuvolakäynnillä mittailtiin jälleen verenpaine (hyvä) ja hemoglobiini (laskenut, mutta ei mitenkään hälyttävästi). Virtsakokeen tikku näytti niitä näitä, ja piti käydä labrakokeessa tarkistamassa tulokset. Onneksi mitään ei kuitenkaan löytynyt. Paino oli edelleen laskenut kilon edellisestä kerrasta, eli ei ole edelleenkään lähtenyt lisäläskejä kertymään, päin vastoin. Kohtu on kuitenkin kasvanut normaalisti, sen koko mitattiin nyt ensi kertaa mittanauhalla (21 cm). Reippaat sydänäänet saatiin kuulumaan ja hoitajakin totesi lapsen liikkuvaiseksi. Juteltiin myös äitiys- ja vanhempainraha-asioista ja saimme matkaan Kelan paperit, jotka onkin jo laitettu menemään. Nyt sitten vaan äitiyspakkausta odotellaan! Seuraava neuvolakäynti on 2.10. ja se onkin sitten lääkärineuvola. Saman päivän iltana menemme myös yksityiselle 4D-ultraan, jänskää!

Tällä välillä olen myös kertonut uutiseni pomolle töissä. Hän tuntui olevan vilpittömän iloinen puolestani, ja laittoi myös virallisella puolella pyörät pyörimään saman tien. Vielä ei kuitenkaan ole tullut virallista päätöstä siitä, saadaanko minulle ottaa sijainen. Mutta jos saadaan, niin meillä olisi jo siihen ehdokas, jonka kovasti toivomme hyväksyvän työtarjouksen! Äitiyslomani alkaa 28.11. ja jatkuu sitten 12.10. 2009 asti. Sen jälkeen on sitten lomat ja muut vapaat, ja mahdollisesti muutaman kuukauden hoitovapaa, eli vuoden 2010 alussa olisi näillä näkymin tarkoitus palata takaisin töihin.

Tällä viikolla jatkuivat myös opintoni yliopistossa. Yritän saada tässä syksyn aikana jokusen opintokokonaisuuden mahdollisimman pitkälle, ja toiveissa olisi pystyä saattamaan ne sitten keväällä loppuun. Mutta sehän jää nähtäväksi että miten sitä sitten jaksaa ja pystyy. Nytkin jo ensimmäinen viikko uuvutti minut täydellisesti, perjantaina en enää jaksanut lähteä klo 8 luennolle, vaan menin suoraan töihin. Töissä tein sitten normaalin mittaisen päivän, ja kun pääsin kotiin niin nukuin koko illan ja yönkin vielä ihan sikeästi. Ei taida taistelukunto olla ihan huipussaan enää. Mutta nyt täytyy vaan jaksaa, olen sitoutunut kahteen ryhmätyöhön ja yhteen parityöhön. Huomenna alkaa vielä yksi uusi kurssi, ja pahoin pelkään että siihenkin kuuluu joku ryhmätyö. Tämä syyskuu on kyllä opintojen suhteen aikamoista haipakkaa, kun olen kuitenkin vähintään 80 prosenttisesti myös töissä.

Tämmöisiä tässä vaiheessa. Laitan sitten lokakuun alussa lisää tietoa kun 4D-ultran kuvat ovat nähtävissä!