Syksyisiä tunnelmia (23+3)

Edellisestä blogituskerrasta onkin jo vierähtänyt kuukauden päivät, huh-huh. Kaikki on kuitenkin sujunut mallikkaasti. Edellinen neuvolakäynti oli 1.9.2008. Siellä tutustuimme uuteen neuvolatätiimme (tai pitäisikö sanoa neuvolatyttöön). Ihan kiva tyyppi, mutta olisin kyllä suoraan sanottuna mieluummin pitänyt sen vanhemman ja kokeneen tädin.

Neuvolakäynnillä mittailtiin jälleen verenpaine (hyvä) ja hemoglobiini (laskenut, mutta ei mitenkään hälyttävästi). Virtsakokeen tikku näytti niitä näitä, ja piti käydä labrakokeessa tarkistamassa tulokset. Onneksi mitään ei kuitenkaan löytynyt. Paino oli edelleen laskenut kilon edellisestä kerrasta, eli ei ole edelleenkään lähtenyt lisäläskejä kertymään, päin vastoin. Kohtu on kuitenkin kasvanut normaalisti, sen koko mitattiin nyt ensi kertaa mittanauhalla (21 cm). Reippaat sydänäänet saatiin kuulumaan ja hoitajakin totesi lapsen liikkuvaiseksi. Juteltiin myös äitiys- ja vanhempainraha-asioista ja saimme matkaan Kelan paperit, jotka onkin jo laitettu menemään. Nyt sitten vaan äitiyspakkausta odotellaan! Seuraava neuvolakäynti on 2.10. ja se onkin sitten lääkärineuvola. Saman päivän iltana menemme myös yksityiselle 4D-ultraan, jänskää!

Tällä välillä olen myös kertonut uutiseni pomolle töissä. Hän tuntui olevan vilpittömän iloinen puolestani, ja laittoi myös virallisella puolella pyörät pyörimään saman tien. Vielä ei kuitenkaan ole tullut virallista päätöstä siitä, saadaanko minulle ottaa sijainen. Mutta jos saadaan, niin meillä olisi jo siihen ehdokas, jonka kovasti toivomme hyväksyvän työtarjouksen! Äitiyslomani alkaa 28.11. ja jatkuu sitten 12.10. 2009 asti. Sen jälkeen on sitten lomat ja muut vapaat, ja mahdollisesti muutaman kuukauden hoitovapaa, eli vuoden 2010 alussa olisi näillä näkymin tarkoitus palata takaisin töihin.

Tällä viikolla jatkuivat myös opintoni yliopistossa. Yritän saada tässä syksyn aikana jokusen opintokokonaisuuden mahdollisimman pitkälle, ja toiveissa olisi pystyä saattamaan ne sitten keväällä loppuun. Mutta sehän jää nähtäväksi että miten sitä sitten jaksaa ja pystyy. Nytkin jo ensimmäinen viikko uuvutti minut täydellisesti, perjantaina en enää jaksanut lähteä klo 8 luennolle, vaan menin suoraan töihin. Töissä tein sitten normaalin mittaisen päivän, ja kun pääsin kotiin niin nukuin koko illan ja yönkin vielä ihan sikeästi. Ei taida taistelukunto olla ihan huipussaan enää. Mutta nyt täytyy vaan jaksaa, olen sitoutunut kahteen ryhmätyöhön ja yhteen parityöhön. Huomenna alkaa vielä yksi uusi kurssi, ja pahoin pelkään että siihenkin kuuluu joku ryhmätyö. Tämä syyskuu on kyllä opintojen suhteen aikamoista haipakkaa, kun olen kuitenkin vähintään 80 prosenttisesti myös töissä.

Tämmöisiä tässä vaiheessa. Laitan sitten lokakuun alussa lisää tietoa kun 4D-ultran kuvat ovat nähtävissä!

Lomakuulumisia (19+3)

Terveisiä Riikasta! Matka meni tosi hyvin kaikin puolin ja hauskaa oli! Hotelli oli tosi kiva ja koko kaupunki kaunis. Kelitkin suosivat meitä. Istuttiin terasseilla, käveltiin vanhassa kaupungissa ja syötiin hyvin. Tämä oli sitten Garbien ensimmäinen ulkomaanmatka!

Rakenneultra (18+4)

Hyviä uutisia jälleen! Kaikki näyttäisi olevan ok. Kaikki tutkittiin tarkkaan: kallon luut, raajat, selkäranka, pallea, mahalaukku, rakko, munuaiset, vatsanpeitteet ja sydän. Kaikki elimet ovat paikoillaan ja sydämen rakenne normaali. Reisiluun pituus mitattiin, samoin kallon ja keskivartalon ympärys. Mitat todettiin symmetrisiksi ja sikiön koko vastaa laskettua aikaa. Painoarvio on 265 g, eli aika keposesta kaverista on kuitenkin vielä kyse. Tässä vaiheessa kokonaispituus on kuitenkin jo noin puolet odotettavissa olevasta syntymäpituudesta.

Sukupuoltakin tutkailtiin ja vahvasti näytti pojalta. Nyt onkin sitten vaikeampi keksiä nimi, kun tytölle olisi ollut jo joitakin vaihtoehtoja valmiina. Joka tapauksessa ihanaa että kaikki on hyvin, nyt voikin sitten hyvillä mielin lähteä Riikan matkalle! Lähtö koittaa ihan näillä hetkillä!

Hajatelmia (17+3)

Niin se aika vaan kuluu lomaa odotellessa ja vauvalehtiä ja kirjoja lukiessa. Lomaan on enää 5 työpäivää, ja sitten on aika irtautua kahdeksi viikoksi. Meillä onkin reissuja tiedossa, ensin Riikaan, sitten Helsinkiin ja vielä lopuksi Lappeenrantaan. Siinäpä sekin aika sitten varmasti hurahtaa.

Ihan outoa ajatella myöskin että sitten kun menen loman jälkeen töihin niin ei ole enää kuin 3 kuukautta äitiyslomaan! Huh-huh, sitten alkaakin ihan eri kuviot. Syksylle olen suunnitellut vielä opintojakin, toivottavasti jaksan suunnittelemani kurssit suorittaa eikä muutenkaan tulisi mitään vaivoja. Ihmeen vähällä olenkin kyllä tähän mennessä selvinnyt kun ei ole ollut minkäänlaista pahoinvointiakaan enää pitkään aikaan. Ja se olikin ainoa varsinainen raskausvaiva mitä on ollutkaan. Sellainen on kyllä että kahvista tulee hutera olo. Alussa en voinut sitä juoda ollenkaan kun se ei sopinut mahalle, nyt ei tule ällötysoloa mutta vissiin se kofeiini pistää muuten pakan sekaisin. Siis en minä kahvia mitenkään säännöllisesti ole juonut tähänkään asti, mutta viikonloppuaamuina on kyllä tullut kotona juotua latteja ja muita.

11. päivä elokuuta meillä on rakenneultra, sopivasti loman alkajaisiksi. Toivottavasti sieltä tulee taas hyviä uutisia, vähän kyllä välillä aina välillä jännittää että onko kaikki edelleen hyvin. En ole varma, että onko alavatsassa tuntuva kuplinta vauvan liikehdintää, välillä kun tuntuu jotain outoa, mutta toisaalta se voi olla ilmaakin... Who knows. Mutta viikon päästä tiedämme sitten jo taas enemmän!

Neljäs neuvolakäynti (15+4)

Jälleen hyviä uutisia neuvolasta! Paino oli laskenut 400 g ja verenpaine oli jälleen normaalilukemissa. Hemoglobiini oli noussut 129 -> 141, uskomatonta! Sokerirasituksen tulos oli normaali, tosin kaikissa vaiheissa lähellä ylärajoja, joten tarkkana pitää edelleen olla. Sikiöseulatkaan eivät hälyttäneet ja sydänäänet kuuluivat heti reippaina, joten kaikin puolin rauhallisemmalla mielellä saa taas olla. Ihanaa!

Huono uutinen oli kuitenkin se, että ihana neuvolatätimme jää eläkkeelle, ja seuraavalla kerralla syyskuun alussa tapaamme sitten uuden ihmisen. Mutta eihän sille mitään voi, ja täytyy uskoa että mukava täytyy tämän toisenkin henkilön olla. Tosin myönnän että olisi ollut paljon mukavampi olla tällaisen konkarin asiakkaana.

Niskapoimu-ultra (12+0)

Eipä ole onneksi kovin montaa kertaa tarvinnut sairaalassa käydä, omien vaivojen takia ei kertaakaan. En kyllä kauheasti tykkää siellä olla… No kuitenkin, äitiyspoli löytyi helposti, ja ilmoittautumisen ja poliklinikkamaksun jälkeen odottelimme hetken vuoroamme. Kätilö otti sitten meidät vastaan, ja asiaan käytiin melkein saman tien. Oli kyllä jänskää nähdä Garbie siellä mahassa heilumassa! Oli tosiaan liukasliikkeinen tyyppi, eikä sen poimun mittaaminen meinannut millään onnistua. Mitaksi saatiin kuitenkin loppujen lopuksi 1,0 mm. Kätilöllä oli siinä sitten reilummin aikaa, niin katseltiin sitten puolisen tuntia tyyppiä muutenkin. Kädet ja jalat sormineen ja varpaineen näkyivät, samoin sydän ja aivopuoliskot. Ja kuulemma munuaiset (niitä me emme kyllä itse erottaneet). Verikin virtasi reippaasti napanuorassa. Pää-perämitta oli nyt 57,7 mm. Ja minulla vaan kyyneleet valuivat pitkin poskia, oli jotenkin niin ihmeellisen ihanaa se touhu!

Kuvassa peräpää on vasemmalla, jos ei se tuosta selvästi käy ilmi. Oikealla on pää, ja tuo nenältä näyttävä pitkula ei kuitenkaan ole nenä, vaan ojossa oleva käsi. Eli Pinokkiosta ei kuitenkaan ole kyse!

Ravitsemusterapeutin tapaaminen (11+4)

Nooh, en tiedä oliko käynnistä nyt niin hirveästi hyötyä. Juttelimme siitä että mitä muutoksia olen jo tehnyt ruokavaliooni tultuani raskaaksi, ja mitä pitäisi vielä muuttaa. Lisämuutoksia ei ole tarpeen tehdä. Vähän hän epäili että saankohan tarpeeksi kalsiumia, mutta eiköhän senkin tarve tule tyydytettyä jogurtilla ja juustolla. Kasviksia ja hedelmiäkin tulee syötyä tarpeeksi, mutta tietenkään niitä ei voi koskaan syödä liikaa.

Niskapoimu-ultra on sitten torstaina 26.6. keskussairaalan äitiyspolilla. Jänskää!

Kolmas neuvolakäynti (11+0)

Tänään tapasimme ensin vanhan tutun neuvolatädin. Hän punnitsi minut, paino oli laskenut 1,8 kg. Hyvä juttu! Sitten mitattiin verenpaine, joka oli vähän koholla, mutta uskon että se johtui lääkärin tapaamisen jännityksestä. Enkä kyllä myöskään ollut ehtinyt yhtään edes istahtaa neuvolaan saapumisen jälkeen kun jo mittaus aloitettiin. Eli ei ihan sääntöjen mukaan mennyt se homma.

Sitten juttelimme minun voinnistani (kaikki ok) ja sovimme päivän sikiöseulontoihin liittyvälle verikokeelle sekä sokerirasitukselle. Oli tullut uudet toimintasäännöt, joiden mukaan sokerirasitus tehdäänkin kaksi kertaa, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Kerran alkuraskaudessa ja toisen kerran loppuraskaudessa.

Neuvolatädin tapaamisen jälkeen odottelimme hetken aikaa ennen kuin tapasimme lääkärin. Lääkäri oli tosi nuoren oloinen nainen, hyvin (ehkä liiankin) asiallinen, mutta ihan mukava. Hänenkin kanssaan juttelimme voinnistani, ja sitten oli sisätutkimuksen aika. Kaikki näytti kuulemma normaalilta. Sen jälkeen kuunneltiin dopplerilla sydänääniä. Se laite rätisi ja paukkui ihan kamalasti, eikä me miehen kanssa niitä sydänääniä kuultu. Mutta lääkäri kuulemma kuuli ja näki pulssin siitä laitteesta. Vauvan pulssi oli 160, eli ihan normaali. Mikä helpotus jälleen kerran, että tyyppi on edelleen elossa!

Seuraava vaihe tässä hommassa on sitten käynti ravitsemusterapeutilla maanantaina 23.6.

Toinen neuvolakäynti (8+5)

Tänään mieskin oli mukana neuvolassa. Siellä ei kuitenkaan tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Mitään kokeita ei otettu, ei edes painoa. Varmaan koska edellisestä käynnistä on niin vähän aikaa. Sovittiin että käyn ravitsemusterapeutilla tarkistuttamassa ruokavalioni, sen verran kun on tuota ylipainoa että yhtään ylimääräistä lisäkiloa ei tarvitsisi tulla. Ei siis mitään ”nyt syödään kahden edestä”-ajattelua! Lisäksi sovittiin päivä veri- ja virtsakokeille. Ne otetaan parin viikon päästä. Ja tietysti onnellisina esittelimme neuvolatädille ensimmäisiä ultrakuvia! Nyt alkaa homma konkretisoitua…

Mitään ihan kamalia raskausvaivoja ei onneksi ole ollut. Pahoinvointia kyllä, lähinnä kuvotuksen tunnetta ja yökkimistä. Ja välillä ihan törkeä väsymys, mutta siitä onneksi selviää nukkumalla tarpeeksi.

Seuraavalla kerralla onkin sitten vuorossa lääkärineuvola.

Alkuraskauden ultra (8+4)

Tänään se päivä vihdoin koitti! Ja kaikki on hyvin! Yksi pavunnäköinen alkio asustaa kohdussani, ja sydänkin sillä jo sykkii. Alkion koko vastaa päivälleen kuukautisten perusteella laskettua aikaa, eli vauvan oletettu syntymäpäivä on 8.1.2009. Pää-perämitta on nyt huimat 19 mm. Siitä se lähtee!

Olin etukäteen varma että itkeä vollotan tutkimuksessa oli tulos mikä tahansa, mutta niin ei onneksi käynyt. Olin myös huolestunut että miten mies osaa siellä olla kun vieras mies tutkii alapäätäni puikulalla J, mutta eipä siinäkään sitten mitään ollut. Olin jo etukäteen miestä varoitellut että alakautta se tutkimus tullaan tekemään, mutta eipä se kummemmin hetkauttanut. Jotain härskiä vitsiä väänsi kyllä (tyyliin Borat).

Toinen neuvolakäynti onkin sitten heti huomenna!

Ensimmäinen neuvolakäynti (6+4)

Tähän mennessä tapahtunutta: Viimeiset kuukautiset alkoivat 3.4. Vapun jälkeen uskalsin jo mietiskellä että onkohan nyt tärpännyt, kun kuukautiset olivat jo muutaman päivän myöhässä. Sitten maanantaina ja tiistaina oli erikoisia tuntemuksia eikä kuukautisia kuulunut, joten ajatus vain vahvistui. Raskaustestin teimme sitten arkisesti, normaalin työpäivän jälkeen tiistaina 6.5. kotona vessassa. Ja hetihän siihen napsahti kaksi viivaa, mikä järkytys… Itkuhan siinä tirahti, ja istuimme aikamme sohvalla asiaa ihmettelemässä. Ja piti tietysti valokuvata testitulos. Mutta sitten kun ensijärkytyksestä toivuin niin soitin parhaalle ystävälleni, joka kanssa meinasi pari kyyneltä vieräyttää. Ihmeteltiin sitten tyttöjen kesken vielä asiaa pitkät tovit puhelimessa, ja mies kävi siinä vieressä pullistelemassa ja kehumassa hyvää mieskuntoaan...

(Myönnettäköön että tarkastimme tuloksen seuraavana aamuna erimerkkisellä testillä, mutta sitten jo totesimme että kai se on sitten totta.)


Viikon päivät positiivista tulosta ihmeteltyämme soitin neuvolaan ja varasin ajan ensimmäiselle käynnille. Lisäksi varasimme yksityiselle lääkärille ajan varhaisraskauden ultraan, koska haluamme mahdollisimman aikaisessa vaiheessa varmistaa että jotain tosiaan on meneillään ja oikeassa paikassa. Viimesyksyisen keskenmenon jälkeen emme halua elätellä mahdollisia tyhjiä toiveita yhtään sen kauempaa kuin on pakko.

Äitienpäivänä kerroimme uutisen myös äideillemme. Minun äitini tuli meille äitienpäivälounaalle, ja hänelle asia runoiltiin äitienpäiväkorttiin. Miehen äiti on toisella puolella maailmaa, joten hänelle asia kerrottiin puhelimessa. Kummatkin äidit olivat luonnollisesti iloisia! Oli kiva antaa tällainen uutinen lahjaksi!

Ja tänään siis oli ensimmäinen neuvolakäynti. Menin sinne yksin, koska tyhmyyksissäni varasin sellaisen ajan joka ei miehelle käynyt. No onneksi kuitenkaan mitään kauhean erityistä ei neuvolassa tapahtunut, joten pystyin hyvin briiffaamaan asiat miehelle.

Neuvolassa tapasin ensin jonkun opiskelijan, joka kyseli taustatiedot, täytteli äitiyskorttia, antoi kasan esitteitä luettavaksi, punnitsi, otti verikokeita, ja mittasi verenpaineen ja hemoglobiinin. Verenpaine ja hemoglobiini olivat ok, eikä alkupainokaan ihan niissä suurimmissa lukemissani. Opiskelijatytön kanssa tehtiin myös alkoholi- ja huumekysely. Kieltämättä on tullut tissuteltua aika lailla ennen raskaaksi tuloa, mutta testin mukaan en kuitenkaan ole mikään ongelmakäyttäjä ;-) . Eli lähtötilanne on kaikin puolin ihan ok, mikä helpotus!

Sitten tapasin sen varsinaisen neuvolatädin, joka oli tosi mukava. Tosin jo puhelinkeskustelun perusteella olin saanutkin sen kuvan että kivasta ihmisestä on kyse. Hänen kanssaan sitten vielä kerrattiin asiat, sain lisää lukemista ja varattiin seuraava tapaamisaika. Kerroin että olemme menossa alkuraskauden ultraan tarkastamaan tilanteen. Sain myös ohjeet sikiöseulonnoista, joihin sanoin meidän osallistuvan. Sikiöseulonnan yhtenä osana on ultraäänitutkimus, ja koska meillä on nyt alkuraskauden ultra yksityisellä ja sitten niskapoimu-ultrakin tulossa, niin katsottiin että ei ole tarvetta mennä kaupungin tarjoamaan ultraan tässä vaiheessa ollenkaan.

Eli nyt ei sitten muuta kuin odottelemaan ensimmäistä ultraa, eipä tässä oikein muuta voi tässä vaiheessa asian eteen tehdä!