Niskapoimu-ultra (12+0)

Eipä ole onneksi kovin montaa kertaa tarvinnut sairaalassa käydä, omien vaivojen takia ei kertaakaan. En kyllä kauheasti tykkää siellä olla… No kuitenkin, äitiyspoli löytyi helposti, ja ilmoittautumisen ja poliklinikkamaksun jälkeen odottelimme hetken vuoroamme. Kätilö otti sitten meidät vastaan, ja asiaan käytiin melkein saman tien. Oli kyllä jänskää nähdä Garbie siellä mahassa heilumassa! Oli tosiaan liukasliikkeinen tyyppi, eikä sen poimun mittaaminen meinannut millään onnistua. Mitaksi saatiin kuitenkin loppujen lopuksi 1,0 mm. Kätilöllä oli siinä sitten reilummin aikaa, niin katseltiin sitten puolisen tuntia tyyppiä muutenkin. Kädet ja jalat sormineen ja varpaineen näkyivät, samoin sydän ja aivopuoliskot. Ja kuulemma munuaiset (niitä me emme kyllä itse erottaneet). Verikin virtasi reippaasti napanuorassa. Pää-perämitta oli nyt 57,7 mm. Ja minulla vaan kyyneleet valuivat pitkin poskia, oli jotenkin niin ihmeellisen ihanaa se touhu!

Kuvassa peräpää on vasemmalla, jos ei se tuosta selvästi käy ilmi. Oikealla on pää, ja tuo nenältä näyttävä pitkula ei kuitenkaan ole nenä, vaan ojossa oleva käsi. Eli Pinokkiosta ei kuitenkaan ole kyse!

Ravitsemusterapeutin tapaaminen (11+4)

Nooh, en tiedä oliko käynnistä nyt niin hirveästi hyötyä. Juttelimme siitä että mitä muutoksia olen jo tehnyt ruokavaliooni tultuani raskaaksi, ja mitä pitäisi vielä muuttaa. Lisämuutoksia ei ole tarpeen tehdä. Vähän hän epäili että saankohan tarpeeksi kalsiumia, mutta eiköhän senkin tarve tule tyydytettyä jogurtilla ja juustolla. Kasviksia ja hedelmiäkin tulee syötyä tarpeeksi, mutta tietenkään niitä ei voi koskaan syödä liikaa.

Niskapoimu-ultra on sitten torstaina 26.6. keskussairaalan äitiyspolilla. Jänskää!

Kolmas neuvolakäynti (11+0)

Tänään tapasimme ensin vanhan tutun neuvolatädin. Hän punnitsi minut, paino oli laskenut 1,8 kg. Hyvä juttu! Sitten mitattiin verenpaine, joka oli vähän koholla, mutta uskon että se johtui lääkärin tapaamisen jännityksestä. Enkä kyllä myöskään ollut ehtinyt yhtään edes istahtaa neuvolaan saapumisen jälkeen kun jo mittaus aloitettiin. Eli ei ihan sääntöjen mukaan mennyt se homma.

Sitten juttelimme minun voinnistani (kaikki ok) ja sovimme päivän sikiöseulontoihin liittyvälle verikokeelle sekä sokerirasitukselle. Oli tullut uudet toimintasäännöt, joiden mukaan sokerirasitus tehdäänkin kaksi kertaa, jos tietyt kriteerit täyttyvät. Kerran alkuraskaudessa ja toisen kerran loppuraskaudessa.

Neuvolatädin tapaamisen jälkeen odottelimme hetken aikaa ennen kuin tapasimme lääkärin. Lääkäri oli tosi nuoren oloinen nainen, hyvin (ehkä liiankin) asiallinen, mutta ihan mukava. Hänenkin kanssaan juttelimme voinnistani, ja sitten oli sisätutkimuksen aika. Kaikki näytti kuulemma normaalilta. Sen jälkeen kuunneltiin dopplerilla sydänääniä. Se laite rätisi ja paukkui ihan kamalasti, eikä me miehen kanssa niitä sydänääniä kuultu. Mutta lääkäri kuulemma kuuli ja näki pulssin siitä laitteesta. Vauvan pulssi oli 160, eli ihan normaali. Mikä helpotus jälleen kerran, että tyyppi on edelleen elossa!

Seuraava vaihe tässä hommassa on sitten käynti ravitsemusterapeutilla maanantaina 23.6.

Toinen neuvolakäynti (8+5)

Tänään mieskin oli mukana neuvolassa. Siellä ei kuitenkaan tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Mitään kokeita ei otettu, ei edes painoa. Varmaan koska edellisestä käynnistä on niin vähän aikaa. Sovittiin että käyn ravitsemusterapeutilla tarkistuttamassa ruokavalioni, sen verran kun on tuota ylipainoa että yhtään ylimääräistä lisäkiloa ei tarvitsisi tulla. Ei siis mitään ”nyt syödään kahden edestä”-ajattelua! Lisäksi sovittiin päivä veri- ja virtsakokeille. Ne otetaan parin viikon päästä. Ja tietysti onnellisina esittelimme neuvolatädille ensimmäisiä ultrakuvia! Nyt alkaa homma konkretisoitua…

Mitään ihan kamalia raskausvaivoja ei onneksi ole ollut. Pahoinvointia kyllä, lähinnä kuvotuksen tunnetta ja yökkimistä. Ja välillä ihan törkeä väsymys, mutta siitä onneksi selviää nukkumalla tarpeeksi.

Seuraavalla kerralla onkin sitten vuorossa lääkärineuvola.

Alkuraskauden ultra (8+4)

Tänään se päivä vihdoin koitti! Ja kaikki on hyvin! Yksi pavunnäköinen alkio asustaa kohdussani, ja sydänkin sillä jo sykkii. Alkion koko vastaa päivälleen kuukautisten perusteella laskettua aikaa, eli vauvan oletettu syntymäpäivä on 8.1.2009. Pää-perämitta on nyt huimat 19 mm. Siitä se lähtee!

Olin etukäteen varma että itkeä vollotan tutkimuksessa oli tulos mikä tahansa, mutta niin ei onneksi käynyt. Olin myös huolestunut että miten mies osaa siellä olla kun vieras mies tutkii alapäätäni puikulalla J, mutta eipä siinäkään sitten mitään ollut. Olin jo etukäteen miestä varoitellut että alakautta se tutkimus tullaan tekemään, mutta eipä se kummemmin hetkauttanut. Jotain härskiä vitsiä väänsi kyllä (tyyliin Borat).

Toinen neuvolakäynti onkin sitten heti huomenna!